Vieno etelätuuli. Kirkuvat lokit. Laitureiden pehmusteisiin ponkkaavat veneet.
Tämänkertainen oluttarina sai alkunsa roadtripillä Lofooteilla. Maisemat tuolla Pohjois-Norjassa sijaitsevalla saariryhmän alueella ovat mitä kauneinta vuorten ja vuonojen kilpajuoksua pienten kylien täplittäessä maisemaa. Voitte ehkä kuvitella tuntikausien automatkasta väsyneen matkaajan aivojen neuronien välähdykset hänen huomatessaan pienessä huoltoasemakioskissa myytävän paikallisen oluen, Lofotpils Møysalen'in.
Møysalen lausutaan ilmeisesti "möysalen". Nimi juontaa juurensa Møysalenin vuorelle, joka sijaitsee lähellä Lofoottien saariryhmän rannikon puoleista päätyä. Norjaksi møy tarkoittaa neitoa kun taas salen merkitsee salia. Neidonsalin vuoren olutta – viikingit siellä jo huutavat sotahuutoja haudoistansa.
Jotain naposteltavaa olisi kyllä kiva saada kylmän kyytiläiseksi. Mikäs se tuolla roikkuukaan...
Turska, kuivattu seinäkoriste
Turska, josta on myös muuten valmistettu entisaikaan lipeäkalaa, kuivataan roikottamalla sitä muun muassa talojen seinustoilla, kunnes ruodottomat fileet ovat miltei kivikovia. Ensikertalaiselle oli hyvin jännittävä kokemus vuolla puukolla paloja majoituksen seinältä riippuvista tikkumaisista fileistä. Hieman suolainen ja kova kala alkaa hetken pureskelun jälkeen pehmentyä suussa ja mieto kalan ominaismaku nousee esiin. Hyvää tuo on. Harmittelen vieläkin kovasti, etten saanut ostettua sitä mukaani yrityksistä huolimatta. Majatalon henkilökunta käski kääntyä paikallisten liikkeiden puoleen, mutta myynnissä oli pettymyksekseni ainoastaan muutaman sadan gramman pieniä matkamuistopusseja. Kaipasin säkkiä, vieläpä isoa sellaista. Ensi kertaan siis. Tulen pakettiauton kanssa noutamaan kuivaturskaa retkievääksi vaelluksille!Neidonsali, mistä oikein olet kotoisin?
Tuoksu on melko neutraali, ei juurikaan APAmainen. Maku on ihan okei, ei oikein mitään erikoista makunautintoa. Odotin paljon humalaa ja tuoksua, mutta tämähän maistuu aivan hieman enemmän humaloidulta peruslagerilta. Odotukseni olivat niin paljon korkeammalla kuin todellisuus, mutta taisinkin katsoa todellisuutta Norja-lasit silmillä: hieno etiketti, kaunis maistelumiljöö ja tarina peittivät alleen keskinkertaisen okei-tuotteen. Juohan tätä, mutta kaukana ovat makujen mielikuvat viikinkimäisestä humalahyökkäyksestä. Loput oluesta tuli nautittua turskaa järsien ja sen kanssa tämä toimi yllättävän mukavasti.
Møysalen ei oikein lunasta lupauksiaan American Pale Alen sarjassa. Sori Neidonsali, teit turskamaiset temput. Et ole oikein mistään kotoisin.
P.S. Turskan kanssa tämä olut oli ihan jees.
P.P.S. Tästä kirjoituksesta tulikin näemmä mainosteksti kuivatulle turskalle. Sponsorilähetykset voi lähettää kirjoittajalle, kiitos.
Teksti ja kuvat: Petri Markkanen
