31. maaliskuuta 2016

Väliarvio: Olvi APA

Olut maistuu ihmetellessä etuajassa poltettavia juhannuskokkoja

"justiinsa maistettiin Olvin APA. Tykkäsin, oikein rapsakka. Humalat tunki melkein silmiin. Hieman viljaisuutta kans"
 
Maistoin Olvin tuoretta tuotetta, APAa, kansanjuhlassa, jossa ihmeellisesti poltettiin kokkoja keskellä takatalvea. Päätin kirpeässä ulkoilmassa olutta maistellessani kokeilla tätä uutukaista myös puolueettomalla maaperällä ihan kaikessa rauhassa kotiolojen huomassa ja samalla kirjoittaa kokemuksesta blogiin.

Yksi markettisuosikeistani on hetken aikaa ollut Olvin raikas Iisalmi Pale Ale (IPA), jota monesti alle kolmen euron tarjotaan ja ihan kylmähyllystä vielä. Jenkkihumalilla katkeroitettu APA (American Pale Ale) tuli aivan puskista vastaan blogosfäärissä pari viikkoa sitten ja miltei välittömästi se pönötti kuin vanha tekijä lähikaupan hyllyssä. Kyllähän tätä oli "vähän pakko maistaa."

Suodattamaton, sitruksisilla humalilla katkeroitunut olut antaa tuoksun tulvia ensimmäisestä sihauksesta lähtien. Citra, Chinook ja Equinox antavat todella raikkaankirpeän meiningin välittömästi. Nenässä tuntui ensimmäisen sekunnin ajan kuin olisi avannut ilmatiiviin humalapussin ja tunkenut nenänsä sens sisään - väkevä, greippimäinen humalan haju pisti kulmakarvat kohoamaan positiivisen yllätyksen seurauksena. Lasiin päästyään tuoksujen elämä rauhoittuu ja tasoittuu. Sitruksisuus katoaa ja jää hapokkaan ja raikkaan maltaisuuden alle.

Katkerot pistävät ensipuraisun jälkeen yllättävän vahvasti suun takaosassa. Nappasin rohkeasti tuopista varmaankin jonkinlaisen etikettivirhekavalkadin saattelemana kunnon suullisen ja hypistelin makuja suuni nystyröiden avulla. Katkeruutta löytyy, kyllä. Sitä tässä vähän odotettiinkin. Löydän myös viljaista raikkautta, jos viljassa ylipäätään on raikkautta. Jälkitunnelma pienen makustelun jälkeen on seuraava: raikasta, helposti juotavaa, miellyttävä kuiva tuntuma varsinkin kylmänä. Mallas maistuu makeammalta mitä enemmän tuotetta nauttii. Alussa tuntunut todella greippimäinen humalan puraisu on vaihtunut yleiseksi katkeruudeksi. Hieman isompi alkoholimäärä markettioluiden 4,7%-rajaan jätettyyn APAan olisi mielestäni tuonut tuntuvampaa runkoa ja suutuntumaa, joka toimisi voimakkaasti humaloidussa oluessa paremmin.

Yllätysmomentin häkellyttämänä voin ihan lämpimästi sohvan syvyyksistä suositella Olvin APAa. Ylisanoihin en jaksa ruveta eikä tätä blogia kukaan sponsoroi (harmi), joten voin vain todeta: maistakaa itse ja jakakaa fiiliksenne. Minulle tämä maistui ja maistuu - nyt aion keskittyä makusteluun kirjoittamisen sijaan.


3,77/5, koska Kona Brewingin Castaway IPA on greipeiltään parhaimman makusta. Itselleni.

 

Ps. Olvi, odotin vähemmän ja ilahduin enemmän. IPA on hyvää, mutta tämä vielä parempaa. Olihan tämä pakko ottaa mukaan koriin ja miksei toisenkin kerran.


 

Teksti ja kuva: Petri Markkanen


20. maaliskuuta 2016

Rapsakkaasti humaloitua IPAa kotikutoisesti


- Mitä jos kokeiltais tehdä IPAa, kysyin.
- Joo, kuului vastaus kulman takaa.

Laimean innostunut vastaanotto kaikui pitkin keittiön seiniä, kun utelin kotipanonimon veijareiden mielipidettä seuraavan kotipanimon tekeleen tyyliä. Kolmen koplastamme jokainen pitää rapsakkaasti humaloidusta oluesta, mutta viime syystalvella tehdyn katkeroisen pilalle meneminen jätti syvän arven uskallukseen yrittää voimakasta humalointia. Aika on ilmeisesti päässyt kultamarinoimaan muistomme, koska voimakkaan humalahakuisuuden lisäksi tähän uuteen olueen haluamme kokeilla myös kuivahumalointia sitruksisella Citra-humalalla. Jenkkiläisen Citran käyttäminen tekisi tästä oluesta ilmeisemminkin American IPAn, mutta puhutaan nyt ihan vaikka vaan IPAna selkeyden vuoksi.

Humalahakuinen nettisurffailu

Humalavarastot olivat päässeet ehtymään koe-erien myötä huolestuttavan pieniksi, joten linnoittauduimme sohvalle selaamaan internetin oluttarvikekauppoja. Mukaan tarttui tietenkin Citraa, joka on koko poppoon suosikki: sitruksinen, hieman hedelmäinen. Citraa on tarkoitus käyttää kuivahumaloinnissa ja osin myös katkeroittamisessa.

Vedenkeittimella paneskelua

Käsien ja välineiden pesulle

Hygienian merkitystä oluen panemisessa ei voi mitenkään väheksyä. On meinaan kovinkin ikävää, jos tuntien uurastus ja viikkojen odottelu menisi päin prinkkalaa sen takia kun joku astia olisi jäänyt pesemättä tai joku olisi kosketellut laitteistoa tahmatassuillansa. Välineet saavat jokainen pesunsa Star Sanilla, happopohjaisella elintarvikepesuaineella, jota ei tarvitse huuhdella pois.

Vedenkeitin panimon sydämenä

Panemme kaikki oluemme brew in a bag-menetelmällä käyttäen 20 litran vedenkeitintä. Alun perin laite on tarkoitettu varmaankin jakamaan kahvia kupposiin jonkun järjestön tiloissa, mutta meidän meiningeissä laitteella on aktiivinen, uusi elämä panimomme sydämenä. Tällaisia keittimiä näkee nettikaupoissa myytävän satasen pintaan, joten hintakin on ihan kohdillaan jos käytettävissä ei ole valtavia rahasummia laitteistoon upotettavaksi.

Digitaalisia asioita prosessissa ovat BeerSmith-sovellus puhelimessa, lämpömittari ja muutama elintarvikevaaka. Aion kertoa tarkemmin välineistä omassa jutussa.

Itse IPA


Käytimme hieman sekalaista luovuutta olutta suunniteltaessa pitäen mielessä moton "yksinkertainen on kaunista". Mallaspohja koostuu Pale Ale-maltaasta, pikkuriikkisestä määrästä Crystal-mallasta sekä maltillisesta määrästä vehnämallasta.

Katkerohumalina toimivat Magnum ja Citra. Maltillisina emme humalamääriä pitäneet ja sehän tässä vähän jännittääkin - viime kerralla IPA kaatui joko kontaminaatioon tai täysin väärin valittuihin humaliin. Maku oli suorastaan pihkaisen eetterimäinen. Ah ja voi, se siitä.

Katkeroita IBU-asteikolla tulee olemaan noin 60. Vastapainoa pelkälle elämän katkeruudelle toivomme kuivahumaloinnista, josta toivomme saavamme irti iloisia sitruksisia pirskahduksia valmiiseen tuotteeseen.

Väriä pitäisi tulla 21 EBC-asteikolla. Alkoholivoltteja toivomme napsahtavan 6,1%.

Suunnittelu on nyt tehty. Hauskanpitoa eli mäskäystä odotellessa. Tästä on hyvä jatkaa, nähään!

BeerSmith-sovellus on oikeasti kätevä, kun alkaa tajuamaan sen insinöörimäistä lähestysmistapaa ulkoasuun. Olutta voi alkaa kokoamaan alusta lähtien, kuten me tässä teimme. Valitun litramäärän jälkeen ohjelmaan voi lisäillä maltaita, humalia sekä muita lisäaineita tarpeen ja omien mieltymysten mukaan ja ohjelma näyttää valmiin oluen tietoja, kuten värin, alkoholivoltit ja katkeroiden määrän. Ohjelma myös sisältää pirun kätevän ajastimen itse panemisprosessille sekä ajat kuivahumalointiin, käymiseen ja tietenkin tarkan päivän ensipuraisulle!


Seuraavassa jutussa: mäskäys ja vaiheet ennen pullotusta



Teksti ja kuvat: Petri Markkanen

19. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen blogipostaus - tervetuloa!


Tervetuloa blogiin!

Tämä blogi kertoo kotioluen panemisen rikkaista vaiheista ja oluesta yleisesti. Blogin tarkoituksena ei ole toimia täydellisenä oppaana oluentekoa aloittaville, vaan kertoa kokemusperäisesti oluenpanon eri vaiheista ja omista kommelluksista. Mukaan on tarkoitus tunkea satunnaisesti (lue: fiiliksen mukaan) tehtäviä olutarvioita ilman minkäänlaisia laatutakeita. 

Iidesrannan kotipanimo on henkisesti heikolla hetkellä keksitty nimi kolmen hengen porukalle, joista jokaisella on jonkinasteinen intohimo oluen tekemiseen, perinteisiin ja oluen juomiseen. Yksi  nauttii maltaan mausta, toinen intoilee perinteistä ja kolmas taas pitää panohetkeä terapeuttisena hetkenä. Kotiolutta panemme kerrostaloasunnossa isolla vedenkeittimellä käyttäen Brew In A Bag-menetelmää, jossa maltaat mäskätään pussissa. Tämä menetelmä on siisti ja helppo oppia.

Dramaattisen fanaattisia olutsaarnaajia me emme ole. Kukaan meistä ei ainakaan vielä kuluta vapaa-aikaansa huutaen foorumeita täyteen ylistystä vielä eilen tuntemattoman jenkkiläisen mikropanimon uusimmasta sahanpuru-limoncello-stoutista tai nuuhki naapurin kukkapenkkiä löytääkseen uusia, niin kutsuttuja kivoja viboja seuraavaan satsiin. Pääasia meille on, että on kivaa ja kylmä ensipuraisu pitkän odottelun jälkeen.

-Petri, I.K.P:n blogin mysteerishoppailija