17. helmikuuta 2017

Vieraspanoissa Lukonpuiston kotipanimon kanssa


Vuoden ensimmäiset oluenpanot saatiin käyntiin Lukonmäessä, Tampereella. Panovuorossa olin aivan vieraissa kahden tutun luona. Itseään kutsuvat Lukonpuiston kotipanimoksi, tosin nimi on vielä kuulemma hakusessa. Illan tarkoitus oli tehdä Mandaria Bavaria IPA kevyellä rungolla ja ~5,5% alkoholilla. Sekahumalointi jenkkiläisiä ja eurooppalaisia, mitä siis yleensä itse käytän, sai väistyä Mandarina Bavaria-säkin tieltä. Hemmetti. Siis melkein pelkästään Mandarinan makua. Hieman enemmänkin voisi epäilyttää. Insinjöörit...

Isojen poikien laitteistolla

Grainfather. Mitähän tästä nyt sanoisi. Omat kokemukset tästä ovat olleet positiivisia, hienostihan tuo toimii. Jäähdytysblokki toimii ensipanonsa pihalla jäähdytelleelle hämmästyttävän nopeasti. Ongelmana näen ehkä oman jopa liiallisenkin suosimisen käsityöhön. Lämpömittari pitää olla teipattuna kämmeneen ja kello toiseen. Sen jälkeen on ollut tapana unohtaa kellonajat ja onpa tuo lämpömittarikin tainnut tipahtaa keittoastiaan kerran.

Tässäpä kuitenkin reseptin pohjaa:

Maltaina
- Pale Ale Malt
- Munich
- Ripaus Crystal Malt 50:tä

Humalina
- Magnum (katkeroon)
- Mandarina Bavaria
- Mandarina Bavaria
- Mandarina Bavaria
- Mandarina Bavaria
- Mandarina Bavaria
- Centennial kuivahumalointiin

Pienen alkutohinan ja tahattoman punnitussekoilun jälkeen itse mäskäys saatiin aluilleen. Grainfather piti lämmön kurissa aivan itsekseen, samoin ajanoton. Turhan helppoa minusta ja [muuta valitusta liian teknisestä suorittamisesta insinöörien kanssa].

Keiton lähestyessä yksi iso ongelma tuli vastaan – imuputken siivilä oli unohtunut laittaa paikalleen Grainfatherin pohjalle! Toistakymmentä litraa melkein kiehuvaa nestettä vastassa kehittyi suunnitelma, jossa osa nesteestä otettiin ulkoisiin kattiloihin ja siivilä saatiin kuin saatinkin paikalleen. Hiukan jännitti siipeillä lämpimän nesteen vieressä kahden kaverin pidellessä panokonetta kallellaan.

Keitto. Masiina hoiti sen aika lailla itsekseen, saimme keskittyä maistelemaan muita tuttujen tuotoksia keittiössä välillä kylpytiloja vahdaten. Humalalaskuri kännykässä kertoi sekaan heitettävien humalamäärien ajat ja oli oikeastaan tosi helppoa rentoutua. Keiton jälkeen tapahtuva vierteen viilennys kävi Grainfatherin omalla vastavirtajäähdyttimellä uskomattoman nopeasti, siis aivan uskomattoman.

Tällä hetkellä tämä setti on kypsynyt kolmisen viikkoa ja maistelu alkaa olla piakkoin käsillä. Kerron lisää makunautinnosta piakkoin ja täytyy nyt todeta, että kyllä tuo Mandarinan järkyttävä määrä pelottaa aika lailla. Joko tästä tulee aivan sutta tai sitten silkkaa timanttia.

Meidän oma brewdog, Esko Simppa.



Teksti ja kuvat: Petri Markkanen


2 kommenttia:

  1. Grainfather näyttää vievän "säätämisen ilon" panohommasta, mutta tuohan se sentään varmuutta ja jämptiyttä panemiseen. Kahden erän varmuudella voin sanoa että sitä hieman kyllä kaipaisikin :)

    Harjunpanimo.wordpress.com

    VastaaPoista
  2. Morjes, Jani! Grainfather vei hieman pois sitä meidän kotipanimolle tuttua manuaalista työtä kaikkine säätöineen, siksi hieman negatiivissävytteinen teksti ehkä sen kannalta. Kaiken kaikkiaan laite on kyllä mahtava (oikeasti) ja siihen jää kivasti aikaa muiden tuotosten maisteluun ;)

    Pistän blogisi seurantaan, kippistellään ja törmäillään. /Petri

    VastaaPoista